Back to top

MUUTOKSEN TUULET

Maailmanlaajuinen lama ja energian hintojen kohoaminen päättävät 1970-luvulla äkillisesti sodanjälkeisen nousukauden Euroopassa. Uudet yhteiskunnalliset liikkeet kyseenalaistavat poliittisen järjestyksen.

Euroopan yhteisö jatkoi kaiken taloudellisen ja yhteiskunnallisen myllerryksen keskellä sisämarkkinoiden luomista. Yhteisöön liittyivät uusina jäseninä diktatuurin kahleista vapautuneet Kreikka, Portugali ja Espanja.

Rakenteelliset ongelmat repivät ja heikensivät kommunistimaita ja johtivat lopulta niiden järjestelmien luhistumiseen enimmäkseen rauhanomaisissa vallankumouksissa vuonna 1989, tasan 200 vuotta Ranskan vallankumouksen jälkeen.

Kylmän sodan päättyminen tarjosi Euroopalle mahdollisuuden tiivistää asteittain valtioiden yhteistyötä. Entiset kommunistimaat aloittivat valmistelut liittyäkseen Euroopan unioniin, ja niiden jäsenyys kaksinkertaisti unionin jäsenvaltioiden määrän. Kansakunnat suostuivat luovuttamaan unionille yhä enemmän valtaansa, jotta ylikansallinen päätöksenteko olisi tehokasta.

Vuoden 2008 rahoitus- ja eurokriisi osoitti, kuinka tiivis yhteenliittymä Euroopan unioni on, mutta ongelmat toivat esiin myös unionin puutteet. Kriisistä tuli eurooppalaisen yhteisvastuun koetinkivi.

Entrance to fifth floor - Shattering Certainties

NOUSUKAUDEN LOPPU

Öljyn hinta nousi vuonna 1973 nopeasti 70 prosenttia, kun öljynviejämaiden järjestön Opecin muodostamaan kartelliin kuuluvat arabimaat nelinkertaistivat hintansa. Tuloksena oli maailmanlaajuinen energiakriisi ja taantuma, jotka päättivät Euroopassa vallinneen nousukauden.

Länsieurooppalaisten luottamus rajattomaan kasvuun mureni, ja terästeollisuus, kaivostoiminta ja muut perinteiset teollisuudenalat taantuivat. Samalla syntyi kuitenkin uusia teknologian ja talouden aloja. Länsimaissa pudotus verkkaisen kasvun, inflaation ja massatyöttömyyden karuun todellisuuteen oli raju.

LÄNSI-EUROOPAN DEMOKRATIAKEHITYS

1960-luvun lopulla uusi sukupolvi alkoi opiskelijaradikalismin innoittamana vaatia muutosta ja oli valmis taistelemaan sen puolesta. Nuoret olivat kyllästyneet vuosikymmeniä vanhoihin luutuneisiin asenteisiin ja tapoihin tehdä asioita. He vaativat laajempia yksilön oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua politiikantekoon.

Kreikan, Espanjan ja Portugalin diktatuurit kaatuivat vuosina 1974 ja 1975. Vaikka tapahtumien kulku vaihteli maasta toiseen, poliittinen epävakaus, talouskriisi ja menneisyyden painolastit varjostivat kaikkien kolmen maan tietä demokratiaan. Lopulta ne kaikki päätyivät Euroopan yhteisön jäseniksi.

KOMMUNISMI PAINEEN ALLA

Kommunistisen propagandan ja ihmisten arkitodellisuuden välinen ristiriita tuli yhä ilmeisemmäksi 1970- ja 1980-luvuilla. Aiempi nopea talouskasvu kääntyi lamaksi, ja velkaantuminen murensi maiden toimintakykyä.

1980-luvun lopulla elintarvikepula, jatkuva valvonta, sensuuri sekä kommunistimaiden ulkopuolelle matkustamista koskevat rajoitukset ja kiellot koettelivat itäblokin maiden kansalaisten sietokykyä ja aiheuttivat turhautumista ja jännitteitä. Tämä turhautuminen vaikutti osaltaan kommunismin romahtamiseen vuonna 1989.

EUROOPAN YHDENTYMISEN VAIHEITA II

Länsi- ja itäblokin suhteissa käynnistyi uusi liennytyksen vaihe. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat niiden 35 maan joukossa, jotka tapasivat Helsingissä vuonna 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksessa.

Vuosi 1979 oli merkkipaalu eurooppalaisen demokratian kehityksessä, koska silloin jäsenvaltioiden kansalaiset saivat valita Euroopan parlamentin jäsenet ensimmäistä kertaa välittömillä vaaleilla. Aiemmin kansalliset parlamentit olivat nimittäneet tämän edustajakokouksen jäsenet, mutta nyt Euroopan parlamentista tuli ensimmäinen kansainvälinen elin, jonka jäsenet valitaan yleisillä välittömillä vaaleilla.

Mitä sisämarkkinoilla tarkoitetaan? Se on yhtenäinen talousalue, jolla ihmiset, pääomat, tavarat ja palvelut voivat liikkua vapaasti. Sisämarkkinat ovat olleet yksi Euroopan yhteisön päätavoitteista sen perustamisesta lähtien.

EUROOPAN UUDET RAJAT

Vuoden 1989 jälkeen Euroopan kartta muuttui jälleen, kun uusia valtioita syntyi ja vanhoja rajoja piirrettiin uudelleen.

Saksojen yhdistyminen vuonna 1990 tapahtui rauhanomaisesti kansainvälisessä valvonnassa. Samaa ei voi sanoa entisestä Jugoslaviasta, jossa etniset, uskonnolliset ja kulttuuriset erot johtivat raakaan sisällissotaan ja etnisiin puhdistuksiin.

EUROOPAN YHDENTYMISEN VAIHEITA III

Eurooppalaisten elämäntavat ovat yhä samankaltaisempia, pitivät he siitä sitten tai eivät. Samalla heidän kulttuuri-identiteettinsä ovat kuitenkin pysyneet erilaisina. Avoimet rajat, lisääntynyt liikkuvuus, paremmat viestintäyhteydet, yhteiset lait ja yhteinen raha vaikuttavat kaikki tähän kehitykseen, jota voisi kutsua ”eurooppalaistumiseksi”.

EU on poliittisesti yhtenäisempi kuin koskaan mutta sisäisesti vielä hyvin kirjava. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Eteneekö yhdentyminen? Vai hajoaako Eurooppa jälleen osiksi? Pystyvätkö alkuperäiset aatteet – rauha ja neljä vapautta – pitämään pintansa aikojen saatossa?

YHTEINEN MUISTI, ERILAISET MUISTOT

Kommunismin romahdettua Eurooppa on muuttunut paljon viimeisten 25 vuoden aikana. Aiemmin suljetut arkistot on avattu, ja ihmisten torjutut kokemukset ja muistot on tuotu julki. Tämä on muuttanut perusteellisesti historian tulkintaa.

Julkiset muistomerkit ja patsaat, kadunnimet, museot ja jopa oppikirjat ovat synnyttäneet kiistoja keskusteltaessa muistamisesta ja unohtamisesta. Eurooppalaisten yhteinen muisti on entistäkin tärkeämpi pohdinnan aihe.